 |
| Kuva: Kustantamo S&S, Kuvittaja: Susanna Iivanainen |
Kirja: Kiepaus
Kirjailija: Vuokko Hurme
Lukija: Kaisa Happonen
Kustantaja: Kustantamo S&S
Julkaisuvuosi: 2017
Kesto: 5 h 21 min
Sarja: Huimaa #1
Lenna Anderssen eli elämänsä kahdeksan ensimmäistä vuotta kaupungissa,
jonka nimi oli Kardum, maailmassa, joka oli kääntynyt nurin päin. Siellä
missä ennen oli taivas, oli nyt maa, ja missä piti olla maata jalkojen
alla, olikin vain huikaiseva pudotus tyhjyyteen. Tapahtuma, jota
kutsuttiin Kiepaukseksi, oli mullistanut kaiken. Ihmiset ovat kuitenkin
oppineet pärjäämään ylösalaisessa maailmassaan, ja Lennan perheen elämä
Kardumissa on oikeastaan juuri sopivan jännittävää ja mukavaa - kunnes
puhdas vesi alkaa loppua. Miten Lennan ja hänen perheensä, äidin, isän,
pikkusiskon ja lemmikkikanan, käy? Uskaltavatko he lähteä etsimään
tulevaisuuttaan toisesta maailmasta, joka ehkä on jossain heidän allaan,
taivaalla?
Olipas kutkuttavan hyvä kirja! Olin jo aikaisemmin etsinyt tätä kirjastomme hyllyistä, mutta tuntui että kirja olisi ollut koko ajan lainassa. Onneksi huomasin, että se oli saatavana myös äänikirjana! Ja ei kun kirja kuunteluun!
Tarina nappasi mukaansa jo alkumetreillä, kun Lenna kuvaili äidinsä nuoruutta ja sitä, miten maailma oli silloin kääntynyt päälaelleen. Teksti on sopivan kuvailevaa ja lukija pystyy helposti kuvittelemaan mielessään, miten outoa maailman kääntymisen on täytynyt olla. Tarinan edetessä itsekkin katselin esimerkiksi pihalle ja kuvittelin kaiken olevan ylösalaisin. Hyvästi autot, mattotelineet, pyörät ynnä muu irtaimisto. Maailman kääntyminen tarkoitti tarinassa myös sitä, että Lenna ja hänen perheensä elävät käytännössä todella eristyksissä vaikka asuvatkin yhdessä kaupungin kerrostaloista. Lähikontaktit muiden ihmisten kanssa ovat siis todella harvinaisia ja siksi Lenna onkin todella pelokas ja ujo muita ihmisiä kohtaan. Lenna kuitenkin yllätti minut positiivisesti joissain kohdissa rohkeudellaan.
Tarinan mullistava käännekohta tapahtuu, kun henkilöt tajuavat veden loppuneen. Tarinan kuluessa on tullut myös selvästi esille, että myös muista meille jokapäiväisistä asioista on Kardumissa kova puute. Kuitenkin veden loppuminen on katastrofi. Aikuiset yrittävät pähkäillä, miten elämä kaupungissa jatkuisi ja löytyisikö jostain vielä vettä. Lennan äiti vaikuttaa vähän masennukseen/epätoivoon helposti vaipuvalta ihmiseltä... Ehkä tämä ajaa myös hänet hiukan uhkarohkeisiin ja epätoivoisiinkin tekoihin. Muun muassa tällainen asia on se, että juuri hän lähtee etsimään parempaa tulevaisuutta heille kaikille vaikka toivon löytymisestä ei ole mitään takeita. Matka on myös todella vaarallinen.
On hyvä, että kirjan kertojana toimii Lenna itse ja äidin matkanteosta ei kerrota kirjassa sen enempää kuin se, että hän hyvästelee perheensä ennen lähtöä. Kirja on kerrottu todella hyvin juuri lapsen näkökulmasta, mutta näin aikuinen lukija poimii lauseiden takaa myös asioiden syvempiä merkityksiä. On virkistävää, että kaikkea ei ole selitetty auki, vaan lukijalle annetaan mahdollisuus löytää tekstin eri sävyt. Jos siis yhtään tällainen fantasiakirjallisuus kiinnostaa tai ylipäätään haluaa pehmeän laskun kyseiseen genreen, niin tämä kirja tarjoaa kyllä ihanan elämyksen!
Tarina nappasi mukaansa jo alkumetreillä, kun Lenna kuvaili äidinsä nuoruutta ja sitä, miten maailma oli silloin kääntynyt päälaelleen. Teksti on sopivan kuvailevaa ja lukija pystyy helposti kuvittelemaan mielessään, miten outoa maailman kääntymisen on täytynyt olla. Tarinan edetessä itsekkin katselin esimerkiksi pihalle ja kuvittelin kaiken olevan ylösalaisin. Hyvästi autot, mattotelineet, pyörät ynnä muu irtaimisto. Maailman kääntyminen tarkoitti tarinassa myös sitä, että Lenna ja hänen perheensä elävät käytännössä todella eristyksissä vaikka asuvatkin yhdessä kaupungin kerrostaloista. Lähikontaktit muiden ihmisten kanssa ovat siis todella harvinaisia ja siksi Lenna onkin todella pelokas ja ujo muita ihmisiä kohtaan. Lenna kuitenkin yllätti minut positiivisesti joissain kohdissa rohkeudellaan.
Tarinan mullistava käännekohta tapahtuu, kun henkilöt tajuavat veden loppuneen. Tarinan kuluessa on tullut myös selvästi esille, että myös muista meille jokapäiväisistä asioista on Kardumissa kova puute. Kuitenkin veden loppuminen on katastrofi. Aikuiset yrittävät pähkäillä, miten elämä kaupungissa jatkuisi ja löytyisikö jostain vielä vettä. Lennan äiti vaikuttaa vähän masennukseen/epätoivoon helposti vaipuvalta ihmiseltä... Ehkä tämä ajaa myös hänet hiukan uhkarohkeisiin ja epätoivoisiinkin tekoihin. Muun muassa tällainen asia on se, että juuri hän lähtee etsimään parempaa tulevaisuutta heille kaikille vaikka toivon löytymisestä ei ole mitään takeita. Matka on myös todella vaarallinen.
On hyvä, että kirjan kertojana toimii Lenna itse ja äidin matkanteosta ei kerrota kirjassa sen enempää kuin se, että hän hyvästelee perheensä ennen lähtöä. Kirja on kerrottu todella hyvin juuri lapsen näkökulmasta, mutta näin aikuinen lukija poimii lauseiden takaa myös asioiden syvempiä merkityksiä. On virkistävää, että kaikkea ei ole selitetty auki, vaan lukijalle annetaan mahdollisuus löytää tekstin eri sävyt. Jos siis yhtään tällainen fantasiakirjallisuus kiinnostaa tai ylipäätään haluaa pehmeän laskun kyseiseen genreen, niin tämä kirja tarjoaa kyllä ihanan elämyksen!
