Sarah J. Maas – Throne of Glass : Lasipalatsi

Kirjan tiedot
Kirja: Throne of Glass : Lasipalatsi
Kirjailija: Sarah J. Maas
Suomentaja: Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi:  2012 (suom. 2017)
Sivumäärä: 438
Sarja: Throne of glass #1

Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan hän on siellä lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen. 

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. Onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta?

*** 

Oli ilta ja ajattelin vain vähän vilkaista muutamaa ensimmäistä lukua saadakseni jonkinlaisen kuvan, millainen kirja on kyseessä. Kello oli tuolloin jotain yhdentoista pintaan. Kello 04.11 kirja oli luettu. Hups. Mites tässä näin pääsi käymään :D Tarina vei kyllä niin mukanaan, että lopettaminen oli mahdotonta. Olen tykästynyt kirjoissa tällaisiin vahvoihin naishahmoihin ja laittaessani varauksen tähän kirjaan odotin jo malttamattomana, että saisin teoksen hyppysiini. 

Kirjassa lempihahmokseni muodostui Kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaol, josta tulee Celaenan tukija kamppailussa erilaisia vastustajia vastaan. Chaol oli mielestäni sellainen vahva ja herkkä hahmo joka erottui selvästi muista kirjan hahmoista. Chaolin ja Celaenan välisen suhteen kehittymistä oli todella mukava seurata ja en malta odottaa, mitä seuraavassa osassa tapahtuu. 

Eniten ärsytystä minussa herätti itse prinssi Dorian. Jotenkin hahmo oli kauhean ylimielinen ja sain hänestä jotenkin hemmotellun kuvan. Dorian oli myös jotenkin liian röyhkeä. En tiedä sitten, miten mieli muuttuu sarjan muut kirjat luettuani. Kolmiodraaman ainekset ovat kasassa, kun sekä Dorian että Chaol kiinnostuvat Celaenasta. Saa nähdä mitä tässä sopassa vielä tapahtuu.

Itse Celaena jäi vielä vähän mysteeriksi. Välillä hahmo ärsytti, joskus taas Celaena oli taas ihan mahtava vahva nainen josta löytyi myös jotain ihan älyttömän herkkää. Kirjassa saatiin nähdä välähdys Celaenan vaarallisuudesta ja minusta ainakin tuntuu, että hahmon sisällä kytee paljon enemmän kuin nyt paljastettiin. Kenties salamurhaaja on vaarallisempi kuin edes itse tajuaa.

Kirjassa tapahtui koko ajan jotain (ehkä en siksi pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni), mutta tarinassa saatiin myös pieniä hengähdystaukoja. Mukavaa kirjassa oli sekin, että tarinaa ei kerrottu koko ajan Celaenan näkökulmasta vaan kertojina toimivat silloin tällöin Dorian, Chaol ja muutama muu hahmo. Tällä tavoin pääsi kurkkaamaan vähän jokaisen hahmon pään sisään. Hyvän ja pahan välisessä taistelussa on joskus vaikea erottaa liittolaiset vihollisista ja erilaiset salaliitot ja juonittelut tekevät tarinasta vielä mielenkiintoisemman.

Seuraava osa Keskiyön kruunu ilmestyy vasta ensi vuoden helmikuussa. Miten ihmeessä sinne asti jaksaa odottaa?!