25. marraskuuta 2016

Kristin Cashore – Syntymälahja

Kirjan tiedot
Kirja: Syntymälahja
Kirjailija: Kristin Cashore
Suomentaja: Maria Lyytinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 445 
Palkinnot: Mythopoeic Award (2009)






Lady Katsan silmät ovat eri paria, toinen vihreä, toinen sininen. Kahdeksanvuotiaasta hän on tiennyt olevansa erilainen. On muita tyttöjä, joiden erityiskyky on hoitaa eläimiä tai tanssia kuin enkeli. Mutta Katsan kyseenalainen lahja on tappaminen. 
Hänen enonsa, kuningas Randa, löytää nopeasti Katsan taidoille käyttöä ja kouluttaa tästä taistelijan. Jo teini-ikäisenä hän on soturiprinsessa, joka korvaa kokonaisen armeijan. Katsa ei kuitenkaan haluaisi enää tappaa, mutta kuinka hän voi vastustaa kuninkaan käskyjä?
Sitten yksi Seitsemän kuningaskunnan prinsseistä katoaa, ja Katsa saa tehtäväkseen etsiä hänet. Hän tutustuu Po-nimiseen poikaan, ensimmäiseen ihmiseen, josta on hänelle vastusta taistelussa. Mutta Posta ei ota selvää. Mitä hän oikein haluaa Katsasta?

*** 

Katsa, kirjan päähenkilö, on vahvaluonteinen nainen, joka on tottunut elämään miesten hallinnoimassa maailmassa. Häntä pelätään, minne ikinä hän meneekin, sillä huhut Katsan hirmuteoista ovat kantautuneet Randan (Katsan enon) ansiosta kauas, jopa muihin kuningaskuntiin asti. Tämän takia Katsa tuntee olevansa usein yksin ja jopa inhoaa itseään oman erityistaitonsa vuoksi.  Tekemistään hirmuteoista huolimatta Katsa on hyväsydäminen ja on siksi perustanut muutaman luotetuimman ystävänsä kanssa neuvoston, joka auttaa apua tarvitsevia kansalaisia. Katsa on luonteeltaan kiivas ja tunnepuolella kovinkin hämmentynyt.

Po on yksi Seitsemän kuningaskunnan prinsseistä, jolla on kannettavanaan oma erityistaitonsa, leiviskänsä. Po tuntuu olevan ensimmäinen ihminen, joka ei pelkää Katsaa, ja joka antaa kerrankin Katsalle vastusta taisteluharjoituksissa. Po on hyvin tarkkaavainen, lämmin ja jopa hiukan veikeä hahmo. Ensimmäistä kertaa Katsa pystyy solmimaan syvemmän tason ystävyyssuhteen ilman pelkoa siitä, että häntä käytettäisiin röyhkeäksi hyväksi. Suuri salaisuus kuitenkin varjostaa tuoretta ystävyyssuhdetta.

Tapahtumat sijoittuvat Seitsemän kuninkaskunnan alueelle ja kirjan ensimmäisiltä sivuilta löytyykin kartta, joka kuvaa kyseessä olevaa maailmaa. Kirjan kerronta on sujuvaa ja helppolukuista, ja tarina suorastaan tempaisee mukaansa. Kirja kuuluu kerronnaltaan korkeaan fantasiaan, sillä sen tapahtumat sijoittuvat kokonaan täysin kuvitteelliseen maailmaan. Tapahtumat eivät kirjassa sijoitu vain yhteen paikkaan vaan quest-fantasian tavoin myös tapahtumapaikat vaihtuvat tiuhaan henkilöhahmojen ollessa koko ajan liikkeessä.

Lukukokemuksesta puhuu puolestaan se, että olen lukenut tämän kirjan jo varmaan kaiken kaikkiaan viisi kertaa. Tämä vaan on niin hyvä! Mielenkiintoiset henkilöhahmot, seikkailun tuntu ja romantiikka vetoaa puoleensa ainakin minua. Syntymälahja on ensimmäinen osa Graceling Realm -sarjaa, mutta kahta seuraavaa osaa ei ole suomennettu lainkaan.  Toivottavasti löydän seuraavat osat jostain, että pääsen lukemaan! Tämä kirja on Kristin Cashoren esikoisteos ja on myös voittanut parhaan nuorten fantasiakirjan Mythopoeic Award -palkinnon 2009.

Sarjan seuraavat osat: 
Fire
Bitterblue 

16. marraskuuta 2016

Maria Autio – Varjopuutarha

Kirjan tiedot
Kirja: Varjopuutarha
Kirjailija: Maria Autio
Kustantaja: Karisto
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 202












Lähiön laidalla oleva ränsistynyt barokkipuutarha on Pihlalle tärkeä paikka. Hän pakenee sinne kiirettä ja meteliä ja viettää aikaansa muinaisia kivipenkereitä ja muhkuraisia lehmuksia tutkien. Puutarhassa hän tapaa uudelleen myös Matjan, alakoulun erityisluokalta tutun tytön. Heillä oli jo lapsina rosoinen ystävyys, joka saa nyt uusia käänteitä. Niiden myötä Pihla joutuu kohtaamaan pelkonsa – ja pärjäämään ensimmäisen kerran omin voimin. 
Monitasoinen tarina luotaa lievästi autistisen Pihlan maailmaa poikkeuksellisen herkällä tavalla. Vakavan mutta toivorikkaan kirjan keskiössä on Pihlan ja hänen äitinsä lämmin suhde, joka antaa voimaa molemmille.

***

Maria Autio on minulle ihan uusi tuttavuus kirjailijoiden saralla. Varjopuutarha valikoitui luettavaksi mielenkiintoisen kannen vuoksi. Kirja käsittelee lukioikäisen Pihlan elämää ja erilaisia haasteita, mitä Pihla kohtaa omassa arjessaan erilaisena nuorena. Odotin jotenkin takakannen perusteella Pihlan olevan paljon nuorempi, mutta yllätyin positiivisesti, kun kävi ilmi että hän onkin jo lukiolainen. Kirjassa Pihla kertoo lapsuudestaan ja siitä, milloin hän itse huomasi olevansa erilainen kuin muut. Yksinäisyydestä kärsivä Pihla purkaakin omia tuntojaan jonkinlaiselle mielikuvitusystävälle, Kronokselle, jonka hän toivoo joskus vielä tapaavan ns. todellisessa maailmassa.

Kirjassa esitellään hyvin sitä, minkälaisia ennakkoluuloja muilla ihmisillä on kehitysvammaisia kohtaan. Käy ilmi, että usein ihmiset pitävät, joskus jopa erikoisesti käyttäytyviä, kehitysvammaisia jotenkin tyhminä, mutta ainakin minulle tuli sellainen kuva, että Pihla on monin tavoin jopa älykkäämpi kuin monet muut. Hän osoittautui myös todella vahvaksi ja itsensä tiedostavaksi hahmoksi. Muista kirjan hahmoista jäi päällimmäisenä mieleen se, että he olivat jotenkin todella epävarmoja ja myös kateellisia Pihlalle. Kateutta koettiin Pihlan kotia kohtaan ja ehkä myös sitä, että Pihla uskalsi olla erilainen, kun taas toisten pitää ponnistella ollakseen samanlaisia muiden kanssa, jotta he tuntisivat kuuluvansa porukkaan.  

"Minä se olin. Tapitin ruutua, vaikka se oli yhtä piinaa. Ja äkkiä näin itseni mummon ja muiden ylituomareiden silmin: omituinen. Vammainen. En pystyisi koskaan piiloutumaan, vaikka miten haluaisin. Ei sinun tarvitsekaan, tuumaat sinä, Kronos. Minulta sinun ei tarvitse kätkeytyä. Saat olla sellainen kuin olet."

Ammattikoulun takana sijaitseva ränsistynyt barokkipuutarha on Pihlan oma pakopaikka, jonne hän menee aina koulun jälkeen mietiskelemään ja hän onkin onnellinen päästessään pois muiden tuomitsevien katseiden alta. Puutarhan rauhaa tulee kuitenkin järkyttämään Mitja, Pihlan alakoulusta tuntema vanha ystävä. Erilaisten kohtaamisien kautta, puutarhasta tulee pian ahdistava paikka, joka pitää kiertää kaukaa. Ehkä tämä onkin yksi askel kohti Pihlan itsenäistymistä?

Alun kankeuden jälkeen pidin kirjasta kovasti. Oli mielenkiintoista lukea tällainen erilainen nuortenkirja ja uppoutua tavallaan autistisen nuoren ajatusmaailmaan. Kirja oli helppolukuinen ja suosittelenkin tätä kyllä kaikille. Kirjan loppu oli ihan mahtava ja toivoinkin, että kirja olisi jatkunut vielä. Cliffhanger parhaimmillaan. :D

12. marraskuuta 2016

David Walliams – Herra Lemu

Kirjan tiedot
Kirja: Herra Lemu
Kirjailija: David Walliams
Kuvittaja: Quentin Blake
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 256











Chloe-tytöllä ei ole koulussa kavereita. Kotonakaan ei ole helppoa, kun äiti on parlamenttiin pyrkivä määräilevä snobi. Ylitäydellisestä siskosta ei myöskään ole iloa. Mutta sitten Chloe tutustuu Herra Lemuun, pahanpäiväisesti löyhkäävään kulkuriin. Haisusta huolimatta he ystävystyvät, ja Chloe majoittaa miehen kotinsa puutarhavajaan. Herra Lemua on kuitenkin vaikea piilotella. Ja kun Chloen perhe vihdoin tutustuu kuokkavieraaseensa, tiedossa on hillittömän hupaisia tilanteita kansakunnan ylimmällä tasolla. Eikä kaikki ole sitä miltä näyttää, ei varsinkaan herra Lemu. 

***

Olipa mukava lukea välillä jotain muutakin kuin aikuisten romaaneja. Olen osallistunut jo pari kertaa Seinäjoen pääkirjastolla järjestettävään lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiiriin, ja tällä kerralla luettavaksi valikoitui David Walliamsin kirjoittama Herra Lemu ja toisena kirjana oli kuvakirja Koira nimeltään Kissa, jonka puolestaan on kirjoittanut Tomi Kontio. Kuvakirja jää tässä postauksessa käsittelemättä, sillä en ole sitä vielä saanut käsiini. 

Kirjan kaksi päähenkilöä, Herra Lemu ja Chloe, kamppailevat kumpikin omilla tahoillaan erilaisten ongelmien kanssa. Kummankaan kohdalla kaikki ei ole niin kuin päältä päin näyttäisi. Rähjäinen ja hirveältä haiseva, koditon Herra Lemu kätkee taakseen mielenkiintoisia salaisuuksia henkilöllisyydestään. Hyvästä kodista lähtöisin oleva Chloe taas puolestaan kaipaa kuuluvuuden tunnetta koulussa sekä kotona. Kumpikin hahmoista kuitenkin kamppailee lopulta saman ongelman kanssa ja se on se, että kaikki hyväksyisivät heidät omana itsenään ja, että he tulisivat huomatuksi. 

Kirjassa käsitellään monenlaisia asioita kuten yksinäisyyttä, köyhyyttä ja erilaisuutta. Kirjan tärkeimpänä opetuksena voidaankin pitää sitä, että ulkonäkö voi pettää ja jokaisella ihmisellä on oma tarinansa kerrottavana. Ihmisiä ei pitäisi tuomita ulkonäön perusteella ja jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus.

Kirjan tarina on hyvä, mutta muuten en oikein lämmennyt kirjalle. Toisin sanoen tämä oli ihan ok. Vaikka takakansiteksti lupaileekin paljon hupaisia hetkiä, en välttämättä nähnyt kirjaa kovinkaan hauskana. Nuorempiin lukijoihin kirjassa oleva huumori voi kuitenkin upota. Kirja on helppolukuinen ja kuvien ansiosta mielenkiinto säilyy loppuun asti. Suosittelisin kirjaa jo vähän kokeneemmille lukioille suuren sivumäärän vuoksi. Tämä voisi toimia myös hyvin iltalukemisena nuoremmille lapsille, sillä luvut ovat varsin lyhyitä. 

1. marraskuuta 2016

"Täällä ei ole mikään aitoa. Ei tatuoinnit eikä joulu"


 Kirjan tiedot
 Kirja: Mantelimaa
 Kirjailija: Miina Supinen
 Kustantaja: WSOY
 Julkaisuvuosi: 2015
 Sivumäärä: 316












Molli Nieminen vihaa joulua, hyvästä syystä. Mutta kun sähköisku paiskaa aviomiehen koomaan, entisen poptähden on perheensä elättääkseen pakko lähteä töihin Mantelimaahan. 
Siis minne? Mantelimaa on sekoitus huvipuistoa ja ostosparatiisia, 2000-luvun tekniikalla ja lamaa uhaten rakennettu uuden ajan joulumaa, jossa voi ihastella mekaanisten tonttujen aherrusta, jättää tenavat lapsiparkin pomppulinnaan ja suunnat Elfetit-ryhmän eroottiseen esitykseen – ja käydä välissä vaikka rautakaupassa. 
Valtakuntaa hallitsee tornistaan joulupukkimainen liikemies Jonne J. Halkio, Mollin vanha tuttu, joka pursuaa toteuttamiskelvottomia ideoita. Jouluparatiisin kimaltavien lattioiden alla lymyää kuitenkin toinen maailma, jota johtaa kammottava Nukentekijä synkkine suunnitelmineen. 
Kun lumialtaasta löytyy ruumis, Mantelimaan piparikulissit alkavat murtua. 

***

Olo tuntuu jotenkin likaiselta...
Mantelimaa on ensimmäinen kirja, jonka olen Supiselta lukenut ja voi sanoa, että tykkäsin tästä jollain kieroutuneella tavalla. Olo tuntuu kuitenkin siltä, että tästä kirjasta ei saisi tykätä, you know? Mitään ennakko-odotuksia kirjaa kohtaan minulla ei ollut vaan olin törmännyt tähän kirjaan harjoitteluaikanani ja jotenkin kirjan kansi yksinkertaisesti houkutteli lukemaan.

Kirjassa tapahtumapaikkana on ostosparatiisin ja huvipuiston yhdistelmä, Mantelimaa. Mantelimaa näyttäytyi mielestäni enemmänkin jonkinlaisena aikuisten "hyvipuistona", jossa pääosassa on strippareiden esitykset ja lähikapakan kattavat olut- ja viinivalikoimat. Mantelimaassa myymisen motto tuntuu olevan se, että seksi myy. Ja rietastelua mantelimaasta ei pääse uupumaan Jonne J. Halkion ollessa huvipuiston johtajana. Mollin miehen joutuessa onnettomuuteen, entinen poptähti joutuu ottamaan vastuun perheensä elättämisestä ja Halkio käyttääkin tilaisuutta hyväkseen tarjoamalla Mollille töitä. Tuntuu, kuitenkin siltä, että Jonne taitaa itsekin olla jonkin muun ohjattavissa...

On jotenkin vaikeaa keksiä kirjoitettavaa, koska ajatukset ovat niin sekaisin tämän kirjan jäljiltä. Tai no kirjoittamista olisi paljonkin, mutta tuntuu, että en saa ajatuksia tähän millään järkevällä tavalla tuotua esille. Kirjassa oli jotenkin niin paljon kaikkea, ettei tiedä mitä kirjoittaisi. Oli seksiä, naisten asemaa, seksuaalisuuden pohtimista, kuinka joulusta on tehty niin materiaalikeskeistä yms. Kertojina kirjassa toimivat kirjan eri hahmot: Molli, Keke (Mollin mies), Felix (Halkion apuri), Jonne ja Mollin lapset. Lapsilla oli jotenkin jännä rooli tässä kirjassa. Mantelimaa ja (miksei kirjan aikuisetkin) pyrkivät pitämään aina jonkinlaista kulissia yllä, mutta tuntui siltä, että lapset näkivät aina noiden kulissien läpi. Vain lapset todella tiesivät, mitä mantelimaassa oikeasti tapahtui.

"Sanottiin, että lapset, hullut ja humalaiset näkivät toisenlaisen todellisuuden. Felix oli kuunnellut heidän juttujaan lapsiparkissa ja tiesi, että tytöt kulkivat laajasti Mantelimaan näkyvissä ja ehkä näkymättömissäkin osissa."
  
Kirjassa kerrottiin mielenkiintoisella tavalla henkilöhahmojen välisistä suhteista. Myös Mantelimaan historiaa ja syntytarinaa käytiin läpi ja Supinen onkin taitavasti nivonnut yhteen henkilöiden ja tapahtumapaikan tarinat. Jotkin kirjassa esiintyvät hahmot jäivät kuitenkin vähän vajaaksi. Tai jotenkin tuntui siltä, että esim. Antipukin tarkoitus oli vain luoda kirjassa kauhua ja ehkä toimia myös jonkinlaisena vanhana vitsinä? Hahmon tarkoitus jäi ainakin minulle vähän auki. Ehkä pitää joskus lukea kirja uudestaan.. Vähän mysteeriseksi hahmoksi jäi myös itse Nukentekijä ja olisin halunnut lukea tästä hahmosta vielä enemmän. 
Kirjassa kaikki vedetään vähän överiksi ja oli kyllä ihan piristävää lukea tällainen erilainen kirja. Tämän kirjan myötä Supisen muu tuotantokin alkoi kiinnostaa enemmän. Kirja on helppolukuinen ja  luvut ovat lyhyitä, joten kirja on temmoltaan mukavaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin Mantelimaasta kovasti. Tarina vetoaa kierolla huumorillaan ja suosittelen lukemaan kirjan, piti joulusta tai ei.