14. huhtikuuta 2017

Neil Gaiman – Coraline varjojen talossa

Kirjan tiedot
Kirja: Coraline varjojen talossa
Kirjailija: Neil Gaiman
Suomentaja: Mika Kivimäki
Kustantaja: Otava
Julkaisuvuosi: 2005 (suom.)
Sivumäärä: 221 (pokkari)
Palkinnot: Hugo-palkinto (2003), Bram Stoker -palkinto (2003), Locus-palkinto (2003), Nebula-palkinto (2004)



"Hiiret lähettivät sinulle viestin", vanha mies kuiskasi.
"Viesti kuului näin: Älä mene ovesta."
Mutta eräänä yönä ovi oli raollaan – ja Coralinen teki mieli lähteä tutkimusretkelle. 

***

Hui! Vähän kauhua arkeen. Tämä oli ehkä kaikista mukavin kirja vinkata viitosluokkalaisille. Kirjasta sai vinkkaukseen hyviä lukunäytteitä jotka jättivät kuulijat odottavan jännityksen partaalle. Monta kappaletta kyseistä kirjaa lähtikin nuorten mukana kotiin asti luettavaksi.

Kirja siis kertoo tytöstä nimeltä Coraline, joka asuu suuressa talossa vanhempiensa kanssa. Koska talo on niin iso, se on jaettu eri asuntoihin joissa asustaa aika erikoisia ihmisiä. Coralinen vanhemmat ovat aika kiireisen oloisia, eivätkä ehdi pitää seuraa tytölle. Coraline onkin aika pitkästynyt ja alkaa tutkia taloa. Coralinen kodin ja viereisen huoneiston välillä on ovi, joka on muurattu umpeen. Tämä ovi pidetään lukossa, mutta jokin ovessa kiinnostaa Coralinea suunnattomasti, sillä hän käy vähän väliä katsomassa oven taakse. Eräänä päivänä käykin niin, että oven takana ei olekaan tuttua tiiliseinää vaan pimeä käytävä. Tyttö päättää tutkia asiaa tarkemmin ja käytävän toisessa päässä odottaakin jotain varsin merkillistä. 

Kirja on kirjoitettu taitavasti ja kauhun elementit on sijoitettu kirjaan todella hyvin. On kummallisia ääniä, nopeasti liikkuvia varjoja yms. Kirja ei mielestäni sisällä kauhua ihan alusta asti. Lähinnä kirjan alku on aika kummallinen.. tai ainakin eri hahmot ovat. Mutta mitä pidemmälle tarinassa edetään, sitä karmivammaksi tunnelma kehittyy. Kuvailemalla miltä Coralinesta tuntuu, saadaan lukijalle itsellekin hyvä käsitys siitä, miltä tilanne todellisuudessa vaikuttaa. Tarinan loppu pääsi yllättämään kyllä aika täydellisesti. Ehdin jo kerran huokaista helpotuksesta kunnes selvisi, että tämä nyt ei ollutkaan vielä kaikki tässä. Mielen perukoille jäi kirjan loputtua kytemään ajatus, että mitä jos sieltä vielä ilmestyy joku jippo. :D 

Lukukokemuksena kirja oli kyllä hyvin mielenkiintoinen näin aikuislukijallekin. Ja tästä kirjasta intoutuneena täytyy kyllä tutustua Neil Gaimanin tuotantoon enemmänkin vastaisuudessa. Alla kirjasta tehdyn elokuvan traileri. Näyttää kyllä ihan mielenkiintoiselta. Saa nähdä, tarttuuko leffakin joskus mukaan kirjastossa käydessäni. :)

7. huhtikuuta 2017

John Boyne – Leijuva poika

Kirjan tiedot:
Kirja: Leijuva poika
Kirjailija: John Boyne
Suomentaja: Laura Beck
Kuvittaja: Oliver Jeffers
Kustantaja: Bazar
Julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 269






Billy Brocket syntyy tuiki tavalliseen perheeseen. Lakimiesvanhemmat välttävät herättämästä turhaa huomiota ja pyrkivät kaikessa kohtuuteen. Billyllä on sisko, veli ja uskollinen koira nimeltä Kapteeni Nemo. Mutta perheellä on yksi ongelma: Billy uhmaa perustavanlaatuista luonnonlakia, painovoimaa. Hän leijuu, ellei käytä hiekkapusseja painoina. Kunnes eräänä päivänä vanhemmat kyllästyvät erilaiseen poikaan ja tekevät peruuttamattoman ratkaisun. 

***

Todella hieno ja opettavainen tarina John Boynelta. Boyne voi olla ennestään tuttu myös monista muista teoksistaan, kuten kirjasta Poika raidallisessa pyjamassa, josta on tehty myös elokuva. Kyseisestä kirjasta tulee tänne ehkä postaus jossain vaiheessa, kun saan sen tuosta yöpöydältä olevasta kirjapinosta ahmaistua. Tartuin tähänkin teokseen kirjavinkkausta ajatellen ja en oikeastaan tiennyt, mitä odottaa kirjalta. Luulin, että kirja olisi ollut kevyempi, mutta tarina paljastuikin aika syvälliseksi ja monipuoliseksi.

Kirja pohtii sitä, miten erilaisuuteen tässä maailmassa suhtaudutaan ja miten erilaisuus voi käydä ihmisille taakaksi jos sitä ei osaa itse arvostaa. Kirja näyttää myös sen, miten erilaisuus voi olla mahtava rikkaus jota tulisi vaalia. Vaatii myös rohkeutta olla erilainen vaikka muut katsoisivatkin sinua moittien ja halveksien.

Kirjan henkilöt ovat kukin omalla tavallaan erilaisia ja oli hienoa, että Boyne on luonut niin monenlaisia henkilöitä tarinaan aina pikkupojasta vanhukseen, köyhästä rikkaaseen. Skaala on niin laaja, mutta silti kirja ei kuitenkaan vaikuta missään vaiheessa sekavalta. Mukavan "mausteensa" kirjaan tuo Billyn perheelleen kirjoittamat postikortit mistä milloinkin. Oli myös todella hyvä, että kirjassa ei käsitelty pelkästään Billyn tunteita vaan jokainen hahmo sai kertoa oman tarinansa.

Kirja kätkee sisäänsä hienovaraisia vihjeitä eri hahmoihin liittyvistä asioista joita nuorempi lukija ei välttämättä huomaa. Tällaisia vihjeitä ovat esimerkiksi kahden rouvan erikoisen läheinen "ystävyys" tai nuoren naisen herkkyys ja mahan (vielä litteän sellaisen) hellä silittely. Vaikka näitä hienovaraisia vihjeitä lukija ei huomaisikaan, ei se hämmennä lukijaa vaan lukemista voi huoletta jatkaa sujuvasti näistä seikoista huolimatta. Kirjan hahmojen erilaiset tarinat saattavat hyvässä tapauksessa poikia mielenkiintoisia keskusteluja muiden lukijoiden kanssa. Kirja sai näin vanhemmankin lukijan miettimään erilaisuuden arvostamista ja sen vaalimista ihan eri tavalla. Eikö loppujen lopuksi me kaikki olla aika erikoisia.

Mikä loppujen lopuksi on normaalia? Ja kuka sen määrittelee?