Riikka Ala-Harja – Reikä

Kirjan tiedot
Kirja: Reikä
Kirjailija: Riikka Ala-Harja
Kustantaja: Like
Julkaisuvuosi: 2013
Sivumäärä: 154 

Reikä on tarkkaan havaintoon perustuva, herskyvän runsas novellikokoelma. Siinä tarkastellaan elämää ja sen nurjaa ihanuutta monista kulmista, monin silmin. Samalla kun katsotaan ulos, katsotaan sisään – häpeämättä kuin Facebookin seinää. 

***

Tartuin tähän kirjaan ihan vain sen takia, että tässä oli kivan näköinen kansikuva. Se niin sanotusti hyppäsi silmille kirjaston palautushyllyltä. Kirja on myös ensimmäinen lukemani novellikokoelma, joten oli mielenkiintoista kokeilla minkälainen lukukokemus tästä kirjasta muodostuisi. Reikä on Ala-Harjan ensimmäinen novellikokoelma. Jotkin lukijoista voivat tunnistaa Ala-Harjan ennestään sillä kirjailijan kirjoittama Maihinnousu oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 2012.

Ala-Harjan kirjoitustyyli on tässä kirjassa hyvin ytimekästä ja paikoin voi jopa tuntua, että teksti on vähän töksähtelevää. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt niin paljon, että lukeminen olisi jäänyt kesken. Novellit käsittelivät kunkin henkilön elämää ja etenkin sitä osaa, mitä jokainen tunsi elämästään puuttuvan, oli se sitten rakkautta, välittämistä, työtä yms. Jokaisen henkilön elämässä oli ammottava aukko, reikä.

Lempinovellikseni muodostui lopulta Kaatopaikka, joka kertoo naisen kokemasta eron jälkeisestä tunnetilasta. Novellissa on hyvin saatu kiteytettyä naisen tunteet ja myös hahmon kehitys novellin aikana sai hymyn huulille. On mahtava taito saada muutamaan sivuun sisällytettyä jonkin henkilön elämää mullistava hetki.

Odotin kirjalta enemmän humoristista otetta, mutta yllätyin kun kirja olikin enemmän sellainen.. hmm.. raadollisen rehellinen ja vähän jopa alakuloinenkin. Kirja pitäisi ehkä lukea uudestaan, että kerrontaan ja huumoriin pääsisi enemmän sisälle. Ensimmäiseksi lukemakseni novellikokoelmaksi kirja oli ihan ok, mutta tuskin luen kirjaa uudestaan. Hyvää novellikokoelmissa on se, että lukemisen voi jaksottaa helposti sillä novellit ovat suhteellisen lyhyitä. Ehkä tutustun nyt enemmänkin novellien maailmaan. 

Juha-Pekka Koskinen – Luciferin oppipojat

Kirjan tiedot
Kirja: Luciferin oppipojat
Kirjailija: Juha-Pekka Koskinen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 292

Syvällä 2100-luvulla kapteeni Gabriel Bonhomme XIV saa tärkeän tehtävän. Hänen on miehistöineen lennettävä Olympoksen planeetalle tukahduttamaan kyborgien kapina. Sen pitäisi olla rutiinikeikka, mutta avaruudessa ei sellaisia ole. 

Ongelmat alkavat heti. Alus vastaanottaa salaperäisen viestin, joka varoittaa miehistöön piiloutuneesta luopiosta. Inventaariossa miehistö löytää varastosta ylimääräisiä aseita ja pelastuskapseleita. Ruokaa kuluu enemmän kuin kuusi miehistön jäsentä syö. 

Eikä Bonhomme itsekään ole ihan tavallinen avaruuden kiertolainen. Maan päällä hänet tunnetaan miehenä, joka tappoi Jumalan. Olympoksella ratkeaa Bonhommen oman menneisyyden salaisuuksien lisäksi koko ihmiskunnan tulevaisuus.

***

JP Koskisen kirja yllätti minut kyllä ihan täydellisesti. Hyvällä tavalla siis. Vaikka en kirjaa kauheasti ylistäkään niin mielestäni kirja oli lukukokemuksena ihan ok, ei huono eikä maata mullistava. Kuitenkin Koskisen ensimmäiseksi tieteiskirjaksi tämä oli oikein mainio. Odotin lukemisen aloittaessani, että tyypillisen scifi-kirjan tavoin tekstissä vilisisi paljon vieraita teknologiaan liittyviä termejä yms. mutta tämä kirja ei sisältänyt niitä melkein lainkaan. Kirja oli todella helppolukuinen ja juoni vei kyllä mukanaan. Tarinassa oli koko ajan läsnä pieni jännityksen siemen ja ikinä ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tämä oli niin sanotusti sellainen kirja, minkä lopputulosta oli oikeastaan mahdoton arvailla etukäteen.

Kirjassa keskityttiin aika paljon kuvailemaan päähenkilö Bonhommen mielenliikkeitä, toimihan hän kirjan kertojana. Kirjan alkupuolella pystyi melko vaivattomasti muodostamaan Bonhommesta jonkinlaisen selkeän mielikuvan, mutta lukiessa kirjaa eteenpäin omat kuvitelmat saivat kyllä monenlaisia eri sävyjä ja mielipiteetkin saatoivat muuttua.

Vaikka kirjan esittelytekstissä mainitaankin planeetta Olympos, tapahtumapaikkana kirjassa on enimmäkseen avaruusalus Lucifer 2. Rajattu tapahtumapaikka loi kirjaan oman jännitteensä ja vielä kun soppaan lisätään salaperäinen matkustaja, on jännitys tiiviimmillään. Jos jotain oikein kriittistä kirjasta pitäisi sanoa niin se, että kirjan loppu jäi mielestäni aika vaillinaiseksi. Mitä siinä oikein tapahtui? Ratkaistiinko tässä nyt oikeastaan yhtään mitään? Mutta ehkä kirjan tarkoituksena olikin saada ihminen miettimään näitä kirjassa käsiteltäviä asioita.

Mielenkiintoista kirjassa oli sen suuret teemat kuten ihmisyys, uskonto ja luottamus/petturuus. Kuka on Jumala? Kuka on luonut ihmiset? Voiko keneenkään luottaa? Tämän jälkeen mielikuvitus kyllä pääsi pahan kerran valloilleen. :D