Kirjan tiedotKirja: Takapiru
Kirjailija: Maritta Lintunen
Kustantaja: WSOY
Julkaisuvuosi: 2016
Sivumäärä: 219
MITÄ TAUSTALLA HÄÄRIVÄ
TAKAPIRU VOI SAADA AIKAAN?
Maritta Lintusen mestarillisissa novelleissa ihmiset toimivat yllykkeiden vieminä. Kirjailija saa viestejä tuntemattomalta ja alkaa työstää romaaniaan vihjesanojen mukaan. Kouluun tulee välkky poika, jonka ärsyttämänä opettaja paljastaa omat heikkoutensa. Menneisyyttä ei pääse pakoon: tyttöystävä vuosien takaa tupsahtaa vastaan kiusallisessa tilanteessa, tai yhtäkkiä muistaa jonkun, jolla ei kuvitellut olevan merkitystä.
Eri-ikäisten ihmisten maailmankuvaa muokkaavat paitsi elämänkokemus myös oman sukupolven moraalikäsitykset. Oikean ja väärän raja häilyy ja hyvät aikeet saattavat johtaa arvaamattomiin tuloksiin.
***
Olipas suorastaan pirullisen hyvä novellikokoelma! Innostuin lukemaan novelleja enemmänkin luettuani tätä ennen Riikka Ala-Harjan Reikä-teoksen. Vaikka Reikä oli ihan mukiinmenevä teos sekin, niin täytyy kyllä sanoa, että tämä teos nousee omassa novellilistassani ykkössijalle. Novellit tempaisivat mukaan ja kirjaa ei malttanut laskea käsistään. Takapiru tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.
Tarinat olivat todella hyviä ja jotenkin kirjassa kiteytyi se, miten ihmismieli osaakin olla kiero. Ensinäkemältä kaikki voi näyttää olevan hyvin, mutta kun tarinaa lukee eteenpäin, huomaa miten pinnan alla kytee monia vahvoja tunteita kateudesta vihaan. Huomaa, ettei novellien kirjoittaminen ole Lintuselle uutta hommaa, vaan kirjoitettuja novellikokoelmia on takana jo muutama. Kiinnostaisi lukea joku hänen romaaneistaan ja katsoa onko Lintusen vahvuus nimenomaan näissä lyhyissä tarinoissa vai säilyykö kiinnostavuus myös pitemmissä teksteissä.
Lempinovellikseni muodostui lopulta kirjan ensimmäinen novelli nimeltään Kylkiäinen. Novellin loppu jätti ristiriitaiset fiilikset ja toisaalta loppu oli ihan nerokas. Tarinassa tyttö isoveljensä kanssa päättää antaa vähän turhan läheisiin väleihin tytön kanssa käyneelle miehelle opetuksen. Mutta kuka lopulta on tarinan "pahis".
Suosittelisin tätä teosta novellien maailmaan tutustuville. Novellit olivat mielenkiintoisia ja teksti oli helppolukuista joten kirja sopii myös vähän lukeville.
Olipas suorastaan pirullisen hyvä novellikokoelma! Innostuin lukemaan novelleja enemmänkin luettuani tätä ennen Riikka Ala-Harjan Reikä-teoksen. Vaikka Reikä oli ihan mukiinmenevä teos sekin, niin täytyy kyllä sanoa, että tämä teos nousee omassa novellilistassani ykkössijalle. Novellit tempaisivat mukaan ja kirjaa ei malttanut laskea käsistään. Takapiru tulikin luettua melkein yhdeltä istumalta.
Tarinat olivat todella hyviä ja jotenkin kirjassa kiteytyi se, miten ihmismieli osaakin olla kiero. Ensinäkemältä kaikki voi näyttää olevan hyvin, mutta kun tarinaa lukee eteenpäin, huomaa miten pinnan alla kytee monia vahvoja tunteita kateudesta vihaan. Huomaa, ettei novellien kirjoittaminen ole Lintuselle uutta hommaa, vaan kirjoitettuja novellikokoelmia on takana jo muutama. Kiinnostaisi lukea joku hänen romaaneistaan ja katsoa onko Lintusen vahvuus nimenomaan näissä lyhyissä tarinoissa vai säilyykö kiinnostavuus myös pitemmissä teksteissä.
Lempinovellikseni muodostui lopulta kirjan ensimmäinen novelli nimeltään Kylkiäinen. Novellin loppu jätti ristiriitaiset fiilikset ja toisaalta loppu oli ihan nerokas. Tarinassa tyttö isoveljensä kanssa päättää antaa vähän turhan läheisiin väleihin tytön kanssa käyneelle miehelle opetuksen. Mutta kuka lopulta on tarinan "pahis".
"Mä menen takaisin nukkumaan. Mutta sinä mietit siinä asiaa aamuun asti.
Veteen on turha yrittää kieriä, painut pohjaan kuin märkä tukki. Onko selvä?
Sä et ole muuta kuin vittupääeskopartanen, joka käyttää heikompia hyväkseen!"
Kylkiäinen, s.24–25
Suosittelisin tätä teosta novellien maailmaan tutustuville. Novellit olivat mielenkiintoisia ja teksti oli helppolukuista joten kirja sopii myös vähän lukeville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti