Kirjan tiedot Kirja: 101 Very Finnish Problems : The Foreigner's Guide to Surviving in Finland
Kirjailija: Joel Willans
Kustantaja: Gummerus
Julkaisuvuosi: 2017
Sivumäärä: 214
Everything you need to know to survive life in Finland
101 Very Finnish Problems provides you with priceless insights into the everyday trials and tribulations of life on super Suomi. After reading this book, you'll be far better equipped to deal with all that Finland can throw at you, from sauna spankings to drunken Santas.
***
Ihan hauska pläjäys Suomesta ja suomalaisista ulkomaalaisen silmin nähtynä. Minua ja varmaan muitakin suomalaisia kiinnostaa aina, mitä muut meistä ajattelevat ja tunnemme jopa ehkä jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olemme niin salaperäistä ja erikoista kansaa. Joskus kyllä vaan turhauttaa se, minkälaisia ennakkoluuloja ulkomaalaisilla on meitä suomalaisia kohtaan. Toki meilläkin on muista omat ennakkoluulomme, mutta ainainen keskustelu siitä, että Suomi on kylmä ja ihmiset viinanhuuruissa tallustelevia metsäläisiä alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Tässä kirjassa esitettiin monia hyviä ja oivaltavia seikkoja Suomesta ja suomaisuudesta, mutta kyllä tässäkin puhuttiin mielestäni vähän turhan paljon viinan kanssa läträämisestä, pitkistä välimatkoista ja siitä kuinka metsä on suomalaisille tärkeä asia.
En kuitenkaan hauku kirjaa huonoksi sillä oli tämä lukukokemus ihan hauskakin. Esimerkiksi hiihtolomasta puhuttaessa kirjailija kuvaili hauskasti sitä, miltä tuntuu olla ainut henkilö, joka ei osaa hiihtää, sillä KAIKKI suomalaiset osaavat hiihtää. Tunne oli samanlainen kuin se, että olisi juhlissa ainut joka ei osaa tanssia, kun kaikki muut jättäsivät tanssitaidoillaan Michael Jacksoninkin varjoon. Willans vertasi, että kysymällä suomalaiselta, osaako hän hiihtää, olisi samanlaista kuin kysyisi britiltä, juoko hän teetä. Lukiessa tuli kyllä ajatelleeksi, että enpä taida minäkään tuntea ketään, joka ei osaisi hiihtää.
Mielestäni vähän liioiteltuja asioita kirjassa oli esimerkiksi se, että ihmiset välttelisivät naapureitaan siinä pelossa, että joutuisivat juttelemaan näiden kanssa. Tai se, että suomalainen ei ymmärrä sarkasmia. Ehkä se voi ulkomaalaisesta tuntua siltä, koska suomalaisessa kielessä äänenpainolla on todella tärkeä osa jos puhutaan sarkasmista. Ulkomaalaiselle tämä voi olla vaikea ymmärtää.
Ja se small talk. Tämä vähän naurattaa jo. Kyllä me suomalaiset osaamme small talkata, mutta useimmiten tämä tapahtuu töissä asiakaspalvelussa tai jo tutussa porukassa. Ventovieraille puhuminenkaan ei mielestäni ole suomalaisille mikään ongelma, mutta muualta tulleelle voimme vaikuttaa pidättyväisiltä tai jopa tylyiltä, koska emme jaa koko elämäntarinaamme tai vanno ikuista ystävyyttä ventovieraan kanssa ensitapaamisellamme.
Lukukokemus oli ärsytystä, ylpeyttä ja myös huvittuneisuutta herättävä. Tämän jälkeen tuli kyllä vähän sellainen ylpeyden fiilis, että onpa hienoa olla tällainen erikoinen ja eksoottinen suomalainen. Ei meidän pidäkään olla samanlaisia kuin muut. Ollaan rohkeasti just sitä mitä me ollaan ja ylpeitä sitä!
