David Walliams – Herra Lemu

Kirjan tiedot
Kirja: Herra Lemu
Kirjailija: David Walliams
Kuvittaja: Quentin Blake
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Tammi
Julkaisuvuosi: 2009
Sivumäärä: 256

Chloe-tytöllä ei ole koulussa kavereita. Kotonakaan ei ole helppoa, kun äiti on parlamenttiin pyrkivä määräilevä snobi. Ylitäydellisestä siskosta ei myöskään ole iloa. Mutta sitten Chloe tutustuu Herra Lemuun, pahanpäiväisesti löyhkäävään kulkuriin. Haisusta huolimatta he ystävystyvät, ja Chloe majoittaa miehen kotinsa puutarhavajaan. Herra Lemua on kuitenkin vaikea piilotella. Ja kun Chloen perhe vihdoin tutustuu kuokkavieraaseensa, tiedossa on hillittömän hupaisia tilanteita kansakunnan ylimmällä tasolla. Eikä kaikki ole sitä miltä näyttää, ei varsinkaan herra Lemu. 

***

Olipa mukava lukea välillä jotain muutakin kuin aikuisten romaaneja. Olen osallistunut jo pari kertaa Seinäjoen pääkirjastolla järjestettävään lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukupiiriin, ja tällä kerralla luettavaksi valikoitui David Walliamsin kirjoittama Herra Lemu ja toisena kirjana oli kuvakirja Koira nimeltään Kissa, jonka puolestaan on kirjoittanut Tomi Kontio. Kuvakirja jää tässä postauksessa käsittelemättä, sillä en ole sitä vielä saanut käsiini. 

Kirjan kaksi päähenkilöä, Herra Lemu ja Chloe, kamppailevat kumpikin omilla tahoillaan erilaisten ongelmien kanssa. Kummankaan kohdalla kaikki ei ole niin kuin päältä päin näyttäisi. Rähjäinen ja hirveältä haiseva, koditon Herra Lemu kätkee taakseen mielenkiintoisia salaisuuksia henkilöllisyydestään. Hyvästä kodista lähtöisin oleva Chloe taas puolestaan kaipaa kuuluvuuden tunnetta koulussa sekä kotona. Kumpikin hahmoista kuitenkin kamppailee lopulta saman ongelman kanssa ja se on se, että kaikki hyväksyisivät heidät omana itsenään ja, että he tulisivat huomatuksi. 

Kirjassa käsitellään monenlaisia asioita kuten yksinäisyyttä, köyhyyttä ja erilaisuutta. Kirjan tärkeimpänä opetuksena voidaankin pitää sitä, että ulkonäkö voi pettää ja jokaisella ihmisellä on oma tarinansa kerrottavana. Ihmisiä ei pitäisi tuomita ulkonäön perusteella ja jokaiselle pitäisi antaa mahdollisuus.

Kirjan tarina on hyvä, mutta muuten en oikein lämmennyt kirjalle. Toisin sanoen tämä oli ihan ok. Vaikka takakansiteksti lupaileekin paljon hupaisia hetkiä, en välttämättä nähnyt kirjaa kovinkaan hauskana. Nuorempiin lukijoihin kirjassa oleva huumori voi kuitenkin upota. Kirja on helppolukuinen ja kuvien ansiosta mielenkiinto säilyy loppuun asti. Suosittelisin kirjaa jo vähän kokeneemmille lukioille suuren sivumäärän vuoksi. Tämä voisi toimia myös hyvin iltalukemisena nuoremmille lapsille, sillä luvut ovat varsin lyhyitä.